Täytyykö nuorten olla aina täydellisiä?

Sunnuntaina 13.2 Eeva-Liisa Tarvainen kritisoi Etelä-Saimaassa kovalla kädellä Tanssiopisto Sonja Tammelan, Musiikkiopiston sekä kuvataidekoulun yhteisteosta Lumiukkoa. Lappeenrantasalilla esitettiin myös tanssiopiston ylimmän balettiluokan teos nimeltään Talvitanssi. Kirjoittajan mukaan 10-vuotiaiden tyttöjen nilkkojen täytyisi jo ojentua moitteettomasti, sekä vanhimpien balettitanssijoiden jalkojen nousta korkeammalle.

Lumiukko suunnattiin lapsille, kun taas Talvitanssi oli ehkä enemmän suunnattu vähän vanhemmille ihmisille, jotka jaksaisivat keskittyä ja katsoa teoksen kokonaan läpi. Lapset tykkäsivätkin paljon lumiukosta, sen iloisuudesta sekä luultavimmin myös siitä, että lumiukko ei sulanutkaan, niinkuin alkuperäisessä tarinassa tapahtuu. Päätös olla sulattamatta lumiukkoa oli mielestäni erittäin hyvä, sillä miksi kaikkien pitäisi aina mennä alkuperäisen kaavan mukaan ja päättyä surullisesti? Lehtitekstin kirjoittaja oli kritisoinut myös tätä asiaa. Häneltä tuntui löytyvän pahaa sanottavaa melkein joka asiasta.

Tästä päästäänkin aiheeseen, tarvitseeko nuorten harrastajien aina olla täydellisiä? Pitääkö jokaisen harrastuksen johtaa ammattiuraan ja sitäkautta pyrkiä olemaan paras? Mielestäni nuorten harrastusten tarkoituksena on löytää uusia puolia itsestään, saada uusia kavereita, liikkua ja pitää hauskaa. Jokaisella on oikeus itse valita, haluaako päästä huipulle vaiko ei. Tanssin itsekin tanssiopistolla, ja tiedän miten siellä toimitaan. Lapsille opetetaan tasapuolisesti asioita, ketään ei kohoteta muita paremmaksi eikä ketään painosteta liikaa olemaan huippuhyviä. Minusta tämä toimii, sillä itsekin tunnen oloni turvalliseksi tällaisessa lämminhenkisessä ympäristössä, jossa minua neuvotaan, mutta ei kuitenkaan painosteta liikaa sanomalla etten olisi tarpeeksi hyvä, ja minun pitäisi harjoitella vielä lisää.

Nuorille tulee paljon paineita nyky-yhteiskunnassamme.  Meidän pitäisi onnistua elämässämme ja kouluttautua hyvin, jotta saisimme hyväpalkkaisen työn ja meistä tulisi potentiaalisia veronmaksajia. Jokainen keski-ikäinen ihminen haluaisi saada laadukkaat eläkepäivät ja hyvälaatuisen vanhainkodin, siksi he kohdistavat paineensa meihin. Kouluttautukaa ja taatkaa meille turvallinen tulevaisuus! Nuoret ovat muutenkin herkässä tilanteessa, he eivät tiedä mitä tekisivät tulevaisuudessa, ja he etsivät vielä itseään ja omaa kutsumustaan. Tällöin heille tulisi antaa omaa aikaa, mutta myös tukea ja kannustusta, jotta he löytäisivät heille itselleen parhaiten sopivan tien. Nuorten harrastukset toimivat myös hyvinä suunnannäyttäjinä, ja he saavat sieltä paljon hyviä ja korvaamattomia neuvoja.Siksi koenkin varsin epäreiluksi että Eeva Liisa Tarvainen arvostelee negatiivisella tavalla nuoria, tanssin harrastajia, jotka olisivat vain  kaivanneet kiitoksen heidän tekemästään työstään.