tiistai 29. maaliskuuta 2011

Voinko vielä jäädä?

Syksy. 
Täynnä vihreää ja punaista. 
Tuulen leikitellessä oksilla se nappaa mukaansa uuden värin löytämiä lehtiä
jotka leijailevat kohti kylmenevää maata.
Pintaa koskettaessaan ne lähtevät uudelleen lentoon
askelten synnyttävän ilmavirran myötä.
Jälleen ne laskeutuvat ja löytävät uuden alustan
jossa levätä.

Vaikka lehdet jättävän emäpuunsa, ne silti jatkavat elämäänsä maassa
ilahduttaen pieniä jalkoja
jotka rakastavat hyppiä vaivalla rakennettuihin
lehtikasoihin. Ne antavat 
iloa monille taiteilijoille, jotka tallentavat 
luonnon luomia värejä paperille. 
Rakkauden värit korostuvat lehdissä
kun rakastavaiset vaeltelevat pitkin värien vuoraamaa puistoa
ja katsovat pieniä lapsia,
toivoen joskus kuulevan omien lapsiensa pienten jalkojen synnyttämän
lehtien kohinan.

Kaiken on kuitenkin joskus loputtava.
Ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuvat taivaalta
saaden ihmiset palelemaan kylmästä
ja tulevan talven pelosta.
 Naisen mieleen tulee ajatuksia ruuanlaitosta, siivoamisesta, kaikesta,
mitä hän joutuu tekemään
ilman apua.
Lehtien menettäessä värejään lumihiutaleiden
haudatessa ne alleen,
maalari kerää tavaransa ja lähtee, sillä
ei ole enää mitään,
mitä maalata.
Pienten lasten äidit laittavat pipot takaisin lastensa päähän
peläten pienten korvien paleltuvan. On aika lähteä kotiin
kun hento, ja iloinen ääni kysyy

voinko vielä jäädä?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Dance your feet off

Tanssi on sanana hyvin laaja käsite. Se sisältää monia eri tanssitapoja ja tyylejä, kuten vaikkapa Baletti, Jazz, Afro, paritanssi, nykytanssi ja lavatanssit. Yleisestiottaen tanssiminen on itsensä liikuttamista musiikin tahtiin. Musiikin ja tanssin avulla jokainen voi välittää omia tunteitaan, ja kertoa itsestään enemmän kuin itse arvaakaan. Jokaisella on oma tanssityyli, eikä kukaan tanssi täysin samalla tavalla. Esimerkiksi Baletissa liikkeet ovat olleet jo vuosia samanlaisia, mutta jokainen balettitanssija on silti yksilönä ainutlaatuinen.


Jotkut tanssityylit eivät ole pelkästään yksilötyöskentelyä. Paritansseissa toinenkin osapuoli tulee huomioida, ja tanssiminen on molempien tanssioiden aikaansaamaa liikettä. Liike ei näyttäisi hyvältä, jos pelkästään mies tanssisi tangoa ilman naista; vasta naisen mukaantullessa tanssi näyttäisi kokonaiselta. Parityöskentely luo myös vaikuttavuutta. Esimerkiksi nykytanssissa kahden henkilön yhteistyöstä syntyvä tunne välittyy katsojille asti, ja tanssija itsekin tuntee olonsa turvallisemmaksi parin ollessa vieressä tukemassa. Tukeminen voi olla myös konkreettista, sillä hienoimmat ja vaikuttavimmat nostot syntyvät juuri parityöskentelyn myötä.



Tanssiminen ei ole -eikä saakaan olla- pelkkää suorittamista. Se on musiikista, itsestään, liikkeestä ja muista ihmisistä nauttimista. Tanssista tulee hyvä mieli, vaikka surullisia tanssejakin on olemassa. Sen kuitenkin huomaa, milloin tanssija on koko sydämestään ajatuksessa mukana. Vaikka tekniikka ei olisikaan huippuluokkaa, joukosta silti erottuvat ne, jotka nauttivat, ja antautuvat liikkeen vietäviksi. Positiiviset kokemukset kannustavat jatkamaan, ja kehittämään itseään lisää. Tätä tanssi mielestäni on, täynnä positiivista tunnetta.

Baletilla on pitkät juuret tanssin historiassa, ja Balettitaitoja arvostetaan edelleen hyvin paljon. Se on vaativa tanssilaji, jossa kehonhallinta, venyvyys ja tasapaino ovat suuressa roolissa. Enssimmäisenä sanasta baletti- tulee mieleen tiukoilla nutturoilla, balettipuvuilla ja trikoilla varustetut tanssijat jotka kyhjöttävät tangon ääressä koko tunnin tehden plié sarjoja pitkästyttävään klassiseen pienomusiikkiin. Baletti on sitäkin, mutta nykyään siitä on tullut myös hieman vapaampia, ja vaikuttavempia tanssimuotoja. Esimerkiksi Nykybaletissa baletti yhdistetään näyttävästi nykytanssiin, ja lopputulos on yleensä hyvinkin vaikuttava. Baletista on  hyötyä myös muissa tanssityyleissä, esimerkiksi nyky-ja showtanssissa. Hyvällä balettipohjalla liikkeet pystyy tekemään taloudellisesti, ilman että tuhlaa suuria määriä energiaa ja hyydyttää itsensä täysin. Tanssiminen on myös kaunista ja siistiä, kun perusasiat, kuten tendu, plié  ja pirouette ovat kunnossa.   
(klikkaamalla "värillistä" sanaa pääsee katsomaan miltä tämä liike näyttää)  


 Nykytanssi on hieman uudempi ja vapaampi tanssimuoto. Ei ole tiettyä kaavaa jonka mukaan tulisi tanssia, vaan uusia liikkeitä syntyy kaikenaikaa. Tärkeintä nykytanssissa onkin tunteet, niiden kuunteleminen ja välittäminen muille ihmisille. Nykytanssi voi olla myös hieman outoa ja taiteellista. Joissakin nykytanssiteoksissa ei välttämättä ole paljoakaan kunnon tanssia, vaan taas kerran tunteiden ilmaisua ja "näyttelemistä". Tässä tanssimuodossa päämääränä on ihmisten koskettaminen, joko positiivisella tai negatiivisella tavalla. Se on tanssijasta itsestään kiinni, minkälaisen kuvan hän haluaa tanssillaan antaa. Ehkä juuri siksi nykytanssista on tulossa yhä suositumpaa, sillä se on loistava keino ilmaista itseään ja nauttia virtaavasta liikkeestä. 


Muita tanssimuotoja on esimerkiksi hiphop, flamenco, lavatanssit ja showtanssi. Hiphop on nykyisin hyvin suosittu tanssilaji, josta myös monet pojat pitävät. Tanssi ajatellaan yleensä olevan vain tyttöjen laji, mutta jos poika tanssii hiphopia tai breakdancea, sitä ei enää pidetä lainkaan outona. Tässäkin tanssimuodossa tanssi on paljon vapaampaa ja omaperäisempää. Maanläheisyys ja tanssin agressiivisuus ovat myös joissakin tansseissa yleisiä. 



Lavatanssit ovat hyvin perinteinen tanssimuoto, jota toiselta nimeltä kutsutaan myös seuratansseiksi. Tällä tarkoitetaan sitä, kun ihmiset kerääntyvät tanssilavoille kuuntelemaan tanssiorkesteria ja tanssimaan muiden ihmisten kanssa. Perinteisiä tansseja joita tanssitaan ovat muunmuassa valssi, tango, humppa, jenkka ja foxtrot. Hieman uudempia tanssityylejä ovat niinsanotut kädenalitanssit, eli fusku, boogie woogie, bugg ja jive. Lisäksi on olemassa myös lattaritansseja, eli chacha, salsa, rumba ja samba. Ei tarvitse olla tanssin ammattilainen jos haluaa mennä lavatansseihin. Tansseissa on tarkoituksena pitää hauskaa, nauttia musiikista ja tutustua uusiin ihmisiin. Lavatansseista löytyy myös monia ystävällisiä ihmisiä, jotka mielellään opettavat uusia kävijöitä, jotka eivät vielä osaa tanssia.

 
Tanssin päätehtävä on rentouttaa ja antaa positiivisia kokemuksia. Tanssin avulla pystyy myös löytämään oman itsensä helpommin. Tottakai tanssi on myös loistavaa liikuntaa, sillä se kehittää tasapainoa, syviä lihaksia ja vartalon hallintaa. Kaikista näistä on vanhemmalla iällä hyötyä, sillä linjauksien ollessa kunnossa, selkäongelmia ei tule yhtä suurella todennäköisyydellä. 

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Peilikuvarakkautta

Peilikuvarakkaus (WSOY, 2005) on Eija Laitisen ja Anne Leinosen kirjoittama  nuortenkirja, joka kertoo kahden nuoren naisen uudesta elämästä Kotkassa. Tarinat muistuttavat paljolti toisiaan, ainoan eron muodostaa aika- neitien elämien välillä on 40 vuotta.

1965-luvulla elävä Meri on 16-vuotias nuori nainen joka muuttaa itsenäistymisen toivossa maalta kaupunkiin. Kotkassa hän saa lastenhoitopaikan Janhusen apteekista, jota pyörittävät sisarukset Elisa ja Huugo Jantunen. Kun Meri löytää uuden ystävän apteekissa ruokaa laittavasta Seijasta, ja tutustuu komeaan Markkuun ja tämän ystävään Villeen, on hän valmis jättämään Himalansaaren navetat taakseen.

Emilia on 2005 luvulla elävä 15-vuotias nuori nainen jonka perhe muuttaa äidin työn perässä Kotkaan. Uudessa koulussa uuden elämän aloittaminen ei ole helppoa, mutta Emilia löytää heti ensimmäisenä päivänä hieman erilaisen kaveripiirin. Koska Emilia ei itsekään ole täysin massan mukana liikkuva teini, vaan käyttää rentoja poikamaisia vaatteita, tulee hän loistavasti toimeen Gootti-Suvin kanssa. Kun samaan porukkaan lisätään vielä rämäpäät Juri ja Artsi, tuntee Emilia olonsa hyvin kotoisaksi.

Molempien tyttöjen mielessä liikkuvat samat asiat, mitä tehdä, missä liikkua, miten olla. Uuden elämän aloittaminen ei sittenkään ole niin helppoa kuin luulisi. Tämän huomaa varsinkin Meri, joka arkana maalaiskylän tyttönä ei oikein tahdo sopeutua kaupungin vilskeeseen. Emilian elämä lähtee helpommin käyntiin, mutta mieltä askarruttaa vanha lehtileike, jossa kerrotaan kotkassa sattuneesta tulipalosta, jossa kuoli nuori kotiapulainen. Apteekin historia alkaa kiinnostamaan Emiliaa yhä enemmän, varsinkin kun hän saa tietää asuvansa täsmälleen tässä samassa talossa.

Voisi helposti luulla, että kahden eri tarinan välillä vaihtelu häiritsisi kirjan lukemista, mutta näin ei käynyt. Kirjailijat olivat onnistuneesti saaneet punottua juonet yhteen, ja tekstit liikkuivat aikalailla samoissa päivämäärissä. Esimerkiksi molempien päähenkilöiden joulut vietettiin samaan aikaan. Kun aika pysyi samana, pystyi juonia seuraamaan paljon helpommin. Mielenkiintoisilla henkilökuvauksilla lukijat saatiin koukutettua henkilöihin ja heidän tekemisiinsä, aina halusi vain lukea enemmän ja oppia lisää näistä hahmoista. Myös miljöön taidokas kuvaus teki kirjasta mielenkiintoisen lukukokemuksen.

Kirja sopii hyvin nuorille tytöille, miksi ei pojillekin, jotka elävät elämänsä epävakainta aikaa. Moni nuori tyttö pystyy samaistumaan kirjan päähenkilöihin, ja tunteisiin, mitä he toisia ihmisiä kohtaan tuntevat. Se juuri tekeekin tästä kirjasta niin hyvän, sillä molempien tyttöjen tarinat ovat kirjoitettu niin todentuntuisesti, että voisi helposti luulla niiden olevan totta. Päähenkilöiden oivallukset auttavat myös ymmärtämään poikia paremmin. He kun tuntuvat tuossa iässä olevan se iänikuinen mysteeri.

@ we<3it