Peilikuvarakkautta

Peilikuvarakkaus (WSOY, 2005) on Eija Laitisen ja Anne Leinosen kirjoittama  nuortenkirja, joka kertoo kahden nuoren naisen uudesta elämästä Kotkassa. Tarinat muistuttavat paljolti toisiaan, ainoan eron muodostaa aika- neitien elämien välillä on 40 vuotta.

1965-luvulla elävä Meri on 16-vuotias nuori nainen joka muuttaa itsenäistymisen toivossa maalta kaupunkiin. Kotkassa hän saa lastenhoitopaikan Janhusen apteekista, jota pyörittävät sisarukset Elisa ja Huugo Jantunen. Kun Meri löytää uuden ystävän apteekissa ruokaa laittavasta Seijasta, ja tutustuu komeaan Markkuun ja tämän ystävään Villeen, on hän valmis jättämään Himalansaaren navetat taakseen.

Emilia on 2005 luvulla elävä 15-vuotias nuori nainen jonka perhe muuttaa äidin työn perässä Kotkaan. Uudessa koulussa uuden elämän aloittaminen ei ole helppoa, mutta Emilia löytää heti ensimmäisenä päivänä hieman erilaisen kaveripiirin. Koska Emilia ei itsekään ole täysin massan mukana liikkuva teini, vaan käyttää rentoja poikamaisia vaatteita, tulee hän loistavasti toimeen Gootti-Suvin kanssa. Kun samaan porukkaan lisätään vielä rämäpäät Juri ja Artsi, tuntee Emilia olonsa hyvin kotoisaksi.

Molempien tyttöjen mielessä liikkuvat samat asiat, mitä tehdä, missä liikkua, miten olla. Uuden elämän aloittaminen ei sittenkään ole niin helppoa kuin luulisi. Tämän huomaa varsinkin Meri, joka arkana maalaiskylän tyttönä ei oikein tahdo sopeutua kaupungin vilskeeseen. Emilian elämä lähtee helpommin käyntiin, mutta mieltä askarruttaa vanha lehtileike, jossa kerrotaan kotkassa sattuneesta tulipalosta, jossa kuoli nuori kotiapulainen. Apteekin historia alkaa kiinnostamaan Emiliaa yhä enemmän, varsinkin kun hän saa tietää asuvansa täsmälleen tässä samassa talossa.

Voisi helposti luulla, että kahden eri tarinan välillä vaihtelu häiritsisi kirjan lukemista, mutta näin ei käynyt. Kirjailijat olivat onnistuneesti saaneet punottua juonet yhteen, ja tekstit liikkuivat aikalailla samoissa päivämäärissä. Esimerkiksi molempien päähenkilöiden joulut vietettiin samaan aikaan. Kun aika pysyi samana, pystyi juonia seuraamaan paljon helpommin. Mielenkiintoisilla henkilökuvauksilla lukijat saatiin koukutettua henkilöihin ja heidän tekemisiinsä, aina halusi vain lukea enemmän ja oppia lisää näistä hahmoista. Myös miljöön taidokas kuvaus teki kirjasta mielenkiintoisen lukukokemuksen.

Kirja sopii hyvin nuorille tytöille, miksi ei pojillekin, jotka elävät elämänsä epävakainta aikaa. Moni nuori tyttö pystyy samaistumaan kirjan päähenkilöihin, ja tunteisiin, mitä he toisia ihmisiä kohtaan tuntevat. Se juuri tekeekin tästä kirjasta niin hyvän, sillä molempien tyttöjen tarinat ovat kirjoitettu niin todentuntuisesti, että voisi helposti luulla niiden olevan totta. Päähenkilöiden oivallukset auttavat myös ymmärtämään poikia paremmin. He kun tuntuvat tuossa iässä olevan se iänikuinen mysteeri.

@ we<3it