Onko Metsä menettänyt merkityksensä?

Muinaisille esi-isillemme metsä oli elintärkeä paikka. Se tarjosi suojaa, ravintoa ja turvallisia liikkumismahdollisuuksia. Eläminen liikkui metsän ympärillä, sillä suurin osa eläimistäkin liikkui juuri metsässä. Luontoa kunnioitettiin ja siellä liikkumista pidettiin kunnioitettavana asiana. Metsänhenkiä ja luonnonjumalia palvottiin ja ihailtiin, eikä heitä haluttu suututtaa. Tällöin ihmisen ja luonnon välinen suhde pysyi tasapainossa.

Seuraavaksi ihmiset muuttivat metsästä aukeille alueille, raivasivat maata ja viljelivät peltoja. Metsä oli silti hyvin tärkeässä roolissa, sillä se takasi selviytymisen vaikeistakin ajoista. Puista rakennettiin taloja ja rakennuksia, polttopuilla taas lämmitettiin taloja, taaten selviytyminen kylmistä talvista. Eläimetkin liikkuivat vielä metsissä, joten metsä tarjosi myös ruokaa ihmisille. Se ei koskaan lakannut olemasta, ja metsän olemassaoloa pidettiin itsestään selvänä asiana.

Nykyään metsän olemassaolo ei ole enää niin itsestään selvää. Joka päivä ympäri maailmaa kaadetaan tonneittain puita ja eläimet joutuvat etsimään itselleen uuden turvapaikan. Puita myydään muihin maihin, ja niistä valmistetaan erilaisia paperituotteita ja huonekaluja. Sähkö- ja öljylämmitysten myötä puulämmitys on vähentynyt, ja sen asema selviämisen kannalta on hälvennyt. Puulla ja metsällä ei tunnu olevan enää mitään arvoa, se on vain yksi keino lisää saada rahaa. Mihin on hävinnyt arvostus metsää ja luonnossa liikkumista kohtaan?

En usko, että metsää osaa arvostaa yhtä paljon jos asuu kaupungissa. Itselleni luonnossa liikkuminen on tärkeä, ja itsestään selvä asia. Olen asunut koko ikäni metsän vieressä, joten sen läsnäolon on tuntenut aina. Vihreät värit rauhoittavat mieltä ja raikas kasvien tuoksu herättelee turtuneita aivosoluja. Vehreässä metsässä liikkuminen on myös mitä parhainta liikuntaa, sillä siinä samalla yhdistyy kaksi toimivaa ja tärkeää asiaa: raikas ilma ja tehokas kuntoilu. Metsä on myös antanut muunlaista mielihyvää, sillä mustikat ja metsämansikat maistuvat varmasti jokaiselle. Tällaisten asioiden kautta luontoa on oppinut arvostamaan. Kun tietää luonnon tärkeyden, ei tee mieli tuhota sitä roskaamalla ja saastuttamalla.

Entäs sitten eläimet? Ihmisten omahyväinen ja kaikkivaltias asenne on ajanut monet eläimet ahdinkoon. Joka kerta kun metsää kaadetaan, ajatellaan eläinten löytävän jostain muualta uuden elinalueen, onhan metsää jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Miltä ihmisistä tuntuisi, jos jättimäinen kone jyräisi oman kodin, ja sinulle sanottaisiin vain: onhan maapallolla vielä tilaa vaikka kuinka paljon! Näin se ei kuitenkaan mene. Metsää hakkaamalla häviää myös monia kallisarvoisia kasvilajeja.

Ihmiset nauttivat raikkaasta ulkoilmasta, ja valittavat tehtaasta tulevia savuja. Mistä tämä raikas ilma sitten tulee? Metsienhän sanotaan olevan maapallon keuhkot. Varsinkin sademetsät päästävät ilmoille paljon happea ja poistavat hiilidioksidia, mutta jokainen kasvi ja puu tuottaa myös tätä samaa elintärkeää ainetta. Siksi jokainen metsäpalsta on tärkeä, ja kaadetun metsän tilalle tulisi istuttaa uutta metsää. Näin maailman keuhkojen toiminta säilyisi mahdollisimman elinvoimaisena. 

Onneksi silti vielä löytyy joitain ihmisiä joita luonnonsuojelu kiinnostaa. Nämä luonnonsuojelun ääripäässä olevat  viherpiiperöt kahlitsevat itsensä suuriin puihin ja huutavat oikeutta yksilöille, jotka eivät itse voi itseään puolustaa. Välillä tilanteet menevät äärimmäisyyksiin, ja työmiesten sekä luonnonsuojelioiden väliset konfliktit ovat lähellä. Metsä siis edelleen herättää ihmisissä tunteita, vaikka välillä tämän elintärkeän luonnonalueen tuhoaminen tuntuu hauskemmalta kuin sen suojeleminen. Alkuaikojemme metsässä elely näyttää vieläkin salaa vaikuttavan geeneihimme ja ajattelutapoihimme.

Opettaja: haluaisin tästä pistearvioinnin.