Voinko vielä jäädä?

Syksy. 

Täynnä vihreää ja punaista. 

Tuulen leikitellessä oksilla se nappaa mukaansa uuden värin löytämiä lehtiä

jotka leijailevat kohti kylmenevää maata.

Pintaa koskettaessaan ne lähtevät uudelleen lentoon

askelten synnyttävän ilmavirran myötä.

Jälleen ne laskeutuvat ja löytävät uuden alustan

jossa levätä.

Vaikka lehdet jättävän emäpuunsa, ne silti jatkavat elämäänsä maassa

ilahduttaen pieniä jalkoja

jotka rakastavat hyppiä vaivalla rakennettuihin

lehtikasoihin. Ne antavat 

iloa monille taiteilijoille, jotka tallentavat 

luonnon luomia värejä paperille. 

Rakkauden värit korostuvat lehdissä
kun rakastavaiset vaeltelevat pitkin värien vuoraamaa puistoa

ja katsovat pieniä lapsia,

toivoen joskus kuulevan omien lapsiensa pienten jalkojen synnyttämän

lehtien kohinan.

Kaiken on kuitenkin joskus loputtava.
Ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuvat taivaalta
saaden ihmiset palelemaan kylmästä
ja tulevan talven pelosta.
 Naisen mieleen tulee ajatuksia ruuanlaitosta, siivoamisesta, kaikesta,
mitä hän joutuu tekemään
ilman apua.
Lehtien menettäessä värejään lumihiutaleiden
haudatessa ne alleen,
maalari kerää tavaransa ja lähtee, sillä
ei ole enää mitään,
mitä maalata.

Pienten lasten äidit laittavat pipot takaisin lastensa päähän
peläten pienten korvien paleltuvan. On aika lähteä kotiin
kun hento, ja iloinen ääni kysyy

voinko vielä jäädä?